Lesbos

Viikko on vierähtänyt edellisestä kerrasta ja vannon yrittäneeni kirjoittaa aiemmin, mutta pää oli niin tyhjä graduajatuksista, ettei ollut mitään sanottavaa. Koitetaan nyt sitten kesken kiivaan todistuksen. Totta tosiaan, artikkeleita on tullut luettua(eli silmäiltyä) läpi useitakin ja aiheen rajaamista on harrastettu ahkerasti, jopa päivittäin. Usein se schaisse, mitä on edellisenä päivänä lukenut tajuamatta juurikaan mitään sen sanomasta, näyttäytyy seuraavana päivänä selkeänä ja kirkkaana. Joskin se selkeys ja kirkkaus on usein vain hetken hurmaa, mutta toisaalta pitää mielen virkeänä. Aivan kuten lapsena kultaa huuhtoessa... kissakultahan on miltei kultaa?

Nyt olen ottanut graduun sellaisen juonen, että heti alkuun pökerrytän lukijan puhtaan matematiikan formaldehydillä ja talutan hänet kypsymään yksikäsitteisyys -ja olemassaolotodistusten aavikolle, matkalla hieman kermaisesti vihjaillen edessä siintävistä ihanuuksista.

Aivan yllättäen edessämme siintää Lesboksen saari. Siellä kuningatar Antiope ja kuvankaunis Kallie vilkuttelevat meille iloisesti ja viestittävät, että heidän tuhat kauneinta aikuisuuden kynnykselle ehtinyttä neitsyt-soturiaan tulisi siittää mahdollisimman pian, että kävisikö meille mitenkään. Ja tottahan toki! Määrittelemme muutamat operaattorit ja johdamme merikaisteleen ylitykseen tarvittavat inversiokaavat. Sovellamme kaavoja Lesbokseen, mutta jokin menee pieleen ja saari neitsyeineen nyrjähtää taivaankannelle. Jokunen pettynyt joutuu itsesaastutuksen syövereihin, mutta tappiot olivat retkelle lähdössä tiedossa.

Käymme lohdutukseksi poikkeamassa stabiilisuuden ja well-posedness teorian keitaalla, joskin erittäin pikaisesti välttyäksemme Hadamard-myrkytyksen hirvittävältä kohtalolta. Mikäli sinnikäs lukija osoittaa tämän jälkeen vielä elonmerkkejä tarjoillaan hänelle kuivan aavikon vastineeksi pientä päiväretkeä algoritmien viidakossa.

Siellä pääsemme näkemään hyvin läheltä verenhimoisia kuristajakäärmeitä ja lihansyöjäkasveja autenttisessa ympäristössään, mutta pelko pois sillä turvajärjestelyistä ei ole huolehdittu. Mikäli kaksi kävelyyn tarvittavaa raajaa ovat yhä käyttökelpoiset voidaan päiväretken päätteeksi siirtyä luiskauttamaan sukelluspuvut ylle.

Kyllä, edessämme avautuu pikimusta amazon joki heräilevine saalistajineen. Tarkkasilmäisimmät voivat havaita antiloopin raadellun ruhon lipuvan hiljaa ohitsemme ja tarkkakuuloisimmat pystyvät kuulemaan pirajoiden rouskuttavan ruhoa veden alla. Ah, tätä luonnon ihanuutta. Hitaasti edeten, kuin mummo avannossa, livumme pinnan alle reaalimaailman sovellusten valtakuntaan.

Tämän päätteeksi voimmekin istahtaa pakaroillemme(niiden puuttuessa toki on luvallista ottaa korkea polviasento) keskustelemaan matkan kohokohdista. Ennenkuin kaadamme viimeiset juomavetemme kyteville hiilille on paikallaan myös perata tulevia tutkimusaiheita gradun jälkeisessä aikasarjassa. Lukijaa värikynällä harhaan johtaen piirrämme kuvaa Lesboksen neitsyistä ja *pim* apurahaa sataa niin, että on parasta pukea pelastusliivit.

Päätän tämänkertaisen posmitukseni tähän ja kietaisen naama inversiolla kirjoituksen aikana kylmenneen kahvin kitusiini. Aamupaskakin antaa merkkejä tulostaan, mutta se jää tuntemattomaksi, että lieneekö se karteesinen, vektori vai ihan tavallinen. Onhan noita muitakin, mutta ne on sitten niitä, mitkä tulee vain anoppilassa.

Ja matka alkakoon!

Wohooo! Testi näytti kahta viivaa, joskin hailakkaa sellaista, mutta kuitenkin! Siemen on siis kylvetty! Tästä on itseasiassa jo melkein kuukausi, mutta tajusin vasta nyt, että matkasta täytyy jättää muisto. Tämä raskaus ei itseasiassa ole ensimmäinen(edellinen on kestänyt jo kohta reippaat puolitoista vuotta). Tuolloin saatu aihe on puhtaan matematiikan puolelta; tarkemmin funktionaalianalyysin ja ryhmäteorian yhdistämisestä laajennusten teoriaan, joten ymmärrettävästi raskaus kestää... ja kestää, mutta ponnistusvaihe on tarkoitus joskus aloittaa. Toisin kuin ensimmäisen, nykyisen raskauden päättymispäivä on jo päätetty. Se on sama, kuin esikoiseni arvioitu syntymäpäivä 22.12.2007. Aikaa on siis ihan riittävästi.

Tällä kertaa siemen on sovelletun matematiikan puolelta ja aivan eri yliopistosta. Se käsittelee erästä hyvin mielenkiintoista inversio-ongelmaa, jota en vielä tässä paljasta, niin säilyy jännitys ja mielenkiinto aivan viime ponnistuksiin saakka, jolloin julkaisen graduni.

Sain työhuoneeni täältä uudesta opinahjostani 1.6. ja siitä asti olen raapinut teoriaa sieltä täältä ja yrittänyt kirjoittaa koodia MATLAB:llä vain huomatakseni, että valmista koodia asiasta on runsaasti jo olemassa. Toki välissä oli reippaan viikon ulkomaanmatka ja tietysti juhannus, joten varsinaisia työpäiviä ei ole kertynyt kuin kourallinen. Jottei tämäkin päivä lipsahtaisi läpi sormien, niin käydäänpä kiinni sorviin ja palataan ajalla, jolloin pää on tyhjä graduajatuksista.