Viikko on vierähtänyt edellisestä kerrasta ja vannon yrittäneeni kirjoittaa aiemmin, mutta pää oli niin tyhjä graduajatuksista, ettei ollut mitään sanottavaa. Koitetaan nyt sitten kesken kiivaan todistuksen. Totta tosiaan, artikkeleita on tullut luettua(eli silmäiltyä) läpi useitakin ja aiheen rajaamista on harrastettu ahkerasti, jopa päivittäin. Usein se schaisse, mitä on edellisenä päivänä lukenut tajuamatta juurikaan mitään sen sanomasta, näyttäytyy seuraavana päivänä selkeänä ja kirkkaana. Joskin se selkeys ja kirkkaus on usein vain hetken hurmaa, mutta toisaalta pitää mielen virkeänä. Aivan kuten lapsena kultaa huuhtoessa... kissakultahan on miltei kultaa?
Nyt olen ottanut graduun sellaisen juonen, että heti alkuun pökerrytän lukijan puhtaan matematiikan formaldehydillä ja talutan hänet kypsymään yksikäsitteisyys -ja olemassaolotodistusten aavikolle, matkalla hieman kermaisesti vihjaillen edessä siintävistä ihanuuksista.
Aivan yllättäen edessämme siintää Lesboksen saari. Siellä kuningatar Antiope ja kuvankaunis Kallie vilkuttelevat meille iloisesti ja viestittävät, että heidän tuhat kauneinta aikuisuuden kynnykselle ehtinyttä neitsyt-soturiaan tulisi siittää mahdollisimman pian, että kävisikö meille mitenkään. Ja tottahan toki! Määrittelemme muutamat operaattorit ja johdamme merikaisteleen ylitykseen tarvittavat inversiokaavat. Sovellamme kaavoja Lesbokseen, mutta jokin menee pieleen ja saari neitsyeineen nyrjähtää taivaankannelle. Jokunen pettynyt joutuu itsesaastutuksen syövereihin, mutta tappiot olivat retkelle lähdössä tiedossa.
Käymme lohdutukseksi poikkeamassa stabiilisuuden ja well-posedness teorian keitaalla, joskin erittäin pikaisesti välttyäksemme Hadamard-myrkytyksen hirvittävältä kohtalolta. Mikäli sinnikäs lukija osoittaa tämän jälkeen vielä elonmerkkejä tarjoillaan hänelle kuivan aavikon vastineeksi pientä päiväretkeä algoritmien viidakossa.
Siellä pääsemme näkemään hyvin läheltä verenhimoisia kuristajakäärmeitä ja lihansyöjäkasveja autenttisessa ympäristössään, mutta pelko pois sillä turvajärjestelyistä ei ole huolehdittu. Mikäli kaksi kävelyyn tarvittavaa raajaa ovat yhä käyttökelpoiset voidaan päiväretken päätteeksi siirtyä luiskauttamaan sukelluspuvut ylle.
Kyllä, edessämme avautuu pikimusta amazon joki heräilevine saalistajineen. Tarkkasilmäisimmät voivat havaita antiloopin raadellun ruhon lipuvan hiljaa ohitsemme ja tarkkakuuloisimmat pystyvät kuulemaan pirajoiden rouskuttavan ruhoa veden alla. Ah, tätä luonnon ihanuutta. Hitaasti edeten, kuin mummo avannossa, livumme pinnan alle reaalimaailman sovellusten valtakuntaan.
Tämän päätteeksi voimmekin istahtaa pakaroillemme(niiden puuttuessa toki on luvallista ottaa korkea polviasento) keskustelemaan matkan kohokohdista. Ennenkuin kaadamme viimeiset juomavetemme kyteville hiilille on paikallaan myös perata tulevia tutkimusaiheita gradun jälkeisessä aikasarjassa. Lukijaa värikynällä harhaan johtaen piirrämme kuvaa Lesboksen neitsyistä ja *pim* apurahaa sataa niin, että on parasta pukea pelastusliivit.
Päätän tämänkertaisen posmitukseni tähän ja kietaisen naama inversiolla kirjoituksen aikana kylmenneen kahvin kitusiini. Aamupaskakin antaa merkkejä tulostaan, mutta se jää tuntemattomaksi, että lieneekö se karteesinen, vektori vai ihan tavallinen. Onhan noita muitakin, mutta ne on sitten niitä, mitkä tulee vain anoppilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti